Totaalinen kirjoittamisen välttely menossa, ei huvita naputella eikä oikein tunnu kerkeävänkään.

Ai että mitäkö meille kuuluu? No nyt on kuukauden päivät asuttu tässä anoppilassa evakossa kun meillä kotona remontoidaan jos voitte kuvitella ;) Onhan tämä ihan mielenkiintoinen ajanjakso mutta kyllä tämän kestää kun ajattelee että kohta kotona on lattia lämmitetyt eteiset, vessa ja keittiö, kaikki kaakelilattioilla sekä uudet portaat vinttiin että yksi huone (tai kaksi) vintistä remontoituna. Uhkaavasti rupeaa näyttämään siltä että tuo talon remontointi on kohta kertaalleen suoritettu, noh, ainahan voi sitten aloittaa alusta jos huvittaa. Tämä pompsi kun saadaan tehtyä niin sitten on enää jäljellä 1 tai 2 huonetta vintistä ja takaeteinen, vähiin käy...

Taannoin tapahtunutta;

Viivin pentu "Täplä" kävi uudelleen kylässä ja samalla reissulla käväistiin eläinlääkärissä, tämä koira kun myytiin niin oudolla sopimuksella että kasvattajalle täytyy "luovuttaa" riittävän iän täytyttyä pari palleroa takajalkojen välistä ;) eli kastroitu on nuori mies tätä nykyä.

Kävin äkkilähtönä Nikon ja Jannen kanssa lämmittelemässä viikon Kyproksella (taidan lähteä sinne takaisin).

Löytökissoja olisi muuten kaiken kokoista ja väristä vailla omia koteja, hoitolan seinät kun ei ulospäin laajene niin nyt olisi löydettävä taas useammalle suht. pian uusia koteja!

P.S Riemun odotettu juoksu on alkanut ;)

Eli sunnuntaina tapahtunutta

Mentiin muurasjärvelle kun puhelin oli soinut, siellä oli alkuviikosta 3kpl kohta poikivia hiehoja ottanut ritolat kotoaan ja päätyneet 5km päähän kotoaan, metsään, oikein sydänmaalle.. Eivät päästä ihmistä 50m lähemmäksi ja yleinen kanta asiaan oli ollut etteivät tule millään saamaan niitä sieltä elävänä takaisin navettaan, ja semmoista koiraa ei olekkaan millä ne sieltä saa...

Joo, kun näin metsän missä ne olivat ajattelin että voi pojat.. Soitten ympäröimä, louhikkoinen, kivinen mutta onneksi kuitenkin kuiva männikkö ja näköetäisyys ehkä 10-20m.. Ja onneksi siinä oli kuitenkin metsäautotien pää aika lähellä jota pitkin pääsee sitten hiehot takaisin kotiinsa. Sanoinkin että jos saadaan ne tielle tuolta niin sitten on Viivi jo ihan oman osuutensa tehnyt. Ja ei muuta kuin koira irti, kun nähtiin vilahdus hiehoista. Sitten ne lähtivätkin viipottamaan kauhiaa vauhtia ihmisistä pois päin, lähdin itsekkin juoksemaan perään, auttamaan koiraa. Mutta ei millään meinannut ko.maastossa päästä koiruus ohi hiehoista tai sitten kun oli pääsemässä niin kaksi muuta jatkoivat matkaa kun kolmas yritti koiran päälle. Kyllä ne kuitenkin saatiin jossain vaiheessa käännettyä ympäri. Hiehot etenevät kuin hirvet konsanaan, koira etenee hyppy, hyppy loikka tyylillä kun laukka ei ole mahdollista kivien takia, minä en jaksa enää juosta, pakko ruveta kävelemään, sekä hiehot että koira katoavat näköetäisyydeltä. Kävelen takaisin tielle ja totean J:n siskolle joka lähti mukaani: -En tiiä missä vi...ssa ne hiehot on ja toivottavasti koira on samassa paikassa niiden kanssa, kun ei sitäkään ole näkynyt. Enkä varmasti lähe enää tuonne ryydloikkaamaan, josko se Viivi tois ne tänne. Polttelen kaikessa rauhassa tupakan (auttaa urheilusuorituksen jälkeen ;) ) sitten kohta kuuluukin metästä jonkun niiden äijän ääni, menkää pois siitä tien päästä, se tuo niitä aikalailla siihen kohtaan. Ja taas liikettä omaan kinttuun, niin ne perkeleet kera koiran pölähtävät siihen tielle, yksi kaatuukin kun osuu pehmeään hiekkaan joka vajoaa jalkojen alta, sille siis riimu päähän. Yritän hiljentää kahden muun vauhtia mutta joudun kyllä ihan itse väistämään, päälle se vain meinaa sarvet edellä tulla. No oikeaan suuntaan kaksi kuitenkin tietä pitkin lähtee ja yksi on saatu kiinni. Joten ei muuta kun tennaria taas toisen eteen hiehojen perässä, viimeinen tien pätkä kun oli niin pehmeä ettei sinne autolla päässyt joten kipin kapin autolle. Tässä vaiheessa käsken koiran áutohäkkiin kyytiin, ja kiitän sitä, nyt se on leponsa ansainnut n.45min se temusi niiden hiehojen kanssa siellä metsässä jotta sai ne pois sieltä, eikä tosiaan mikään helppo maasto saatikka helpot paimennettavat.

Ja sitten mazdalla paimentaen hiehoja kotiinpäin, kun ei niitä liikaa panosta niin pysyvät tiellä, väärään suuntaan vieviin risteyksiin oli mennyt äijiä autoineen esteiksi, useampi kilometri hissutellaan menemään, tahtikin on muuttunut hiehoilla jo kävelyksi. Kerran ne livistävät tieltä (ehkä n. 1km enää kotiin matkaa)( ja heti sen jälkeen kun lasketaan äijät autolla meistä ohi heti hiehojen kantaan) Olisiko painostaneet niitä liikaa ;) ? Toinen on jo niin väsy että antaa suht helpolla kiinni, toinen käy ylinmääräisen lenkin vielä heittämässä, mutta kun kaveria talutetaan kotiin niin aseettuu kauniisti kävelemään sitten sen kanssa kotio. Ja navettaan tultuaan ei enää mitää ihmisten päälle tulemista vaan rauhoittuvat heti että ainahan me ollaan ihan kilttejä ja ystävällisiä oltu. Eli lopputulos oli kuitenkin että elävänä ja kunnossa olevina ne saatiin sieltä metsästä kotiin, ei siis ihan huono päivä ollenkaan ;). Vaikka Viivi ei mikään tyylikkäin paimen olekkaan ;) niin kyllä itse ihan tykkään siitä aina näissä tilanteissa, tai sitten vain sovimme toisillemme, molemmat ollaan ihan yhtä tyylittömiä ja kovapäisiä ;)

Maanantaina kävikin sitten kylässä Viivin lapsista Täplä, voi pojat että sekin on aika ihana, ei tosin mikään pikkupoika sekään enään, mittasin sen tuossa keittiössä ja säkäkorkeus on jossain 56cm tienoilla =)

Ja nyt ei enää jaksa naputtaa, palataan taas joku päivä asiaan.

Kiitos Tuula Riemun palkinnoista (sieltä agirodusta) tulivat perille!!

Voi kauheeta miten tämä koneella istuminen, hetkeksikään ei tunnu onnistuvat, joko ei kerkeä tai sitten ei vain huvita =) Mutta tässäpä tietopläjäys viimeiseltä epämääräiseltä ajanjaksolta..

Alman pennuista viimeinenkin eli "Toivo" on nyt kuvattu ja tulos kennelliitosta saatu B/B ja 0/0 eli oikein tyytyväinen olen! Kelmi oli siis pentueensa "maanantaiversio" näiden terveystulosten osalta, luonnehan sillä on kyllä oikein mainio. Nyt on harkinnasta että josko Almalle ne toiset ja viimeiset pennut toteutettaisiin. Uroksen katseleminen olisi aloitettava tässä joku päivä, että olisi sitten keväällä 2010 selvät suunnitelmat.

Saatiin jokunen viikko takaperin yllätysvieraita =) Viivin poika "Hessu", isäntäväen kera piipahtivat ohiajaessaan näytille

Ihan mainio pakkaus, koiran kokoiseksi kasvanut, tokihan se vielä on sellainen "honkkeli" mutta eiköhän se siitä kun ikää tulee lisää. Elänlääkäri oli kuitenkin sanonut että jos kerta on aikomuksena niin voidaan jo toteuttaa eli "kulkusistaan" on poika jo päässyt eroon.

Reilu viikko sitten pyörähdin pikavisiitillä pääkaupunki seudulla. Olin ajatellut olla useammankin päivän ja ilman kiirettä mutta kun J:n työvuorot muuttuivat niin sitten kävinkin pikaisemman reissun ;) Mutta kaikki tärkeimmät toimet tulivat kuitenkin tehtyä. Psst.. Olin muuten aika taitava. Täältä meiltä kun on Espooseen menossa, niin sehän kuuluukin Mannerheimintien kautta oikaista.. Pikkasen ajatuksissani olin taas kun ajelin ;)

Eli lauantai aamuna kävin Viivin Roope poikaa tervehtimässä, oli pentuselle kova pala kun kävin. Se kun oli päässyt ikäänkuin autojen paimentamisen makuun ja sitten kun tämä kamala kasvattaja ei sitä hyväksynytkään ja neuvoi vielä omillekin ihmisille mitä siitä pitää olla mieltä niin Roopen päivä taisi mennä vallan pilalle, mutta eiköhän se siitä toivu. Oli mukava nähdä teitä!! Täytyy varmaan vielä tänä vuonna tulla "tarkastus käynnille" ;)

Sitten iltapäivällä menin pikaiseen noutamaan Alman lapsen "Pupen" kyytiin joka tuli meille kesälomalle kun ihmiset suuntasivat tiensä tämän maan rajojen ulkopuolelle. Eilen hakivat sitten takaisin pojan kotiin. Meillä oli kyllä mukava viikko, Puppe kyllä nautti olostaan täällä (kuten kuulema kaikkialla mihin se menee). Mitään kummempia kähinöitä ei Pupella ja meidän tytöillä tullut kun se on niin kiltti poika, ymmärsi heti että tässä talossa on akkavalta! Aika iso mies tästä on kyllä kasvanut ;) 56-57cm sain mitattua säkäkorkeudeksi ja mitähän siitä painosta on ollut puhetta.. 22kg?? Mutta ilomielen otan tämänkin pentusen toistekkin hoitoon!

Ja siitä sitten ajaa hurautin Riemun hakemaan. Siis sehän oli hoikistunut ;) Ilmeiseti noi poikien sille täällä kotona tarjoilemat ruuat ovat se lihottava tekijä ;) Kiitos Tuulalle kaikesta mitä olit Riemulle opettanut, ja ollaan jatkettu keppitreenejä täällä kotona, ei tule enää liian pitkää "loikkaa" vaikka ei olekkaan kädellä painamassa sitä, vaan saa kauempaa itse ohjailla, siistiä!

Lapset (siis ne ihan omat) ovat aloittaneet taas koulunkin. Talo tuntuu jotenkin ihan oudon hiljaiselta kun Josikin lähti eskariin, eli Masi on enää täällä minua viihdyttämässä. Mutta toisaalta nyt voi touhuilla muutaman tunnin melkein mitä vain kun on vain yksi perään katsottava. Jannekin sai Siniltä ja Ollilta jotain tosi makeeta synttärilahjaksi

Ja joo ollaan me vähän mökkeiltykkin (ihan aiheen sivusta mutta kun Masi on tässä valinnut näitä kuvia tänne ;) )

Eiköhän sitä asiaa taas kerry ja koneellakin kerkeää varmastikkin paremmin istumaan kunhan tulee syksympi ja pimeät illat.

Onnea Caralle (yllä oleva kuva otettu riiuu reissulla) eilen illalla pyöräytetyistä Pennun pennuista, "vauhtiviisikko" oli lopputuloksena.

Ja minulla on mantra menossa -Minä en tarvitse uutta koiraa, minä EN tarvitse uutta koiraa jne... ;) ;)

Niko soitti sieltä leiriltä Norjasta, leirillä on enään tänään suunniteltua ohjelmaa ja sen jälkeen ei ole enää. Sikainfluenssaa on ollut siellä liikenteessä. Jonka takia leiri lopetetaan kesken, ainakin tähän tietoon. Tulevat aikaisemmin kotiin mikäli matkanjärjestäjä saa tarvittavat majoitus / laivaliput muutettua.

Harmittaa ihan vietävästi tuon lapsen puolesta kun kauan ja hartaasti odotettu leiri loppuukin puoleen ja aika pitkän matkan kuitenkin linkillä tekivät sitä varten.

Nooh, täytyy varmaan ruveta katselemaan noita etelän lomia tälle syksylle lapselle lohdukkeeksi, minähän toki en millään haluaisi aurinkoon lähteä ;) ;) 

Niin, tarttumisvaaran (on kyllä mielestäni aika epätodennäköistä) takia meillä on sitten harvinainen "ei vieraita, kiitos!" voimassa viikkon sen jälkeen kun lapsi palaa kotiin.